MAKUMATKAMUISTOJA

Tuhansia valokuvia, pikkuhiljaa hämärtyviä muistikuvia, epämääräisille lappusille hutaistuja muistiinpanoja, yhä suuremmassa määrin keskenään sekoittuvia välähdyksiä muistin sopukoista... Olisi korkea aika näpytellä muistiin kaikki ihanat muistot ja mahtavat elämykset matkoiltamme. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Olisi niin paljon sanottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. Olisi niin monta yksityiskohtaa jotka haluaisin kertomuksiin lisätä, mutta en ole koskaan kirjoittanut kaikkea ylös. Muistot ja niiden herättämät tunteet vellovat kuitenkin levottomasti sisuksissani, kunnes saan ne purettua jonnekin.

Muistikuvista ja muistiinpanoista riippuen matkakertomukset saattavat poiketa toisistaan kuin Bangkok ja Perähikiä. Muutama asia matkojamme silti yhdistää.

Koko perheemme rakastaa matkustelua. Millainen onni onkaan löytää puolisokseen ihminen, jonka matkustuskenkä vipattaa samaan suuntaan kuin omat popot? Tai ehkä mielenkiinnon kohteet ovat vuosien varrella kasvaneet samaan suuntaan. Tyttäremme on tottunut matkustamaan mukanamme vauvasta asti. Nyt 9-vuotiaana tyttö on kokenut pikku matkailija ja hinkuaa mukaan niin Aasiaan kuin Eurooppaankin. Lapsen lomatoiveet ovat toki hieman erilaiset kuin meidän aikuisten. Niillä matkoilla, joilla tyttö on mukana, kierrellään enemmän lapsille sopivia nähtävyyksiä ja vietetään aikaa uima-altaallakin, mutta myös museot, rauniot ja koko päivän kestävät kiertoajelut ovat tytölle tuttua lomapuuhaa.

Jos etsit valkeita hiekkarantoja, naperoille sopivimpia hotelleja, siisteimpiä länsimaalaisia ravintoloita Aasiassa tai puhtaimpia snorklausvesiä, et luultavasti löydä hyviä vinkkejä tästä blogista. Ellei pääosaa, niin ainakin tähtiroolia matkoillamme esittää RUOKA. Maassa maan tapaan – Ruotsinristeilyllä odotan saavani hyvän pihvin, mutta Thaimaassa kierrän pihvipaikat kaukaa. Meidän lomakohteissamme ei tarvitse olla rantaa eikä aurinkoakaan, mutta retki vieraaseen kulttuuriin menee mönkään, ellei kohteesta löydy autenttista paikallista ruokaa ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Ns. turistirysäkin kelpaa varsin hyvin matkakohteeksemme, mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyy ravintoloita, joissa paikallisetkin viihtyvät syömässä ja iltaa viettämässä.

Papuja Vietnamissa.

Parmankinkkua ja parmesaania Parmassa.

Ötököitä Thaimaassa.

Etelänmatkoilla turistimassat eivät luultavasti häiritse lomaamme, mikäli matkamuistokauppojen ja kansainvälisten pikaruokapaikkojen välistä aukenee pakotie kyliin, joissa ravintolasta ei löydy englanninkielisiä ruokalistoja (suomenkielisistä puhumattakaan) ja elekieli tulee ymmärretyksi paremmin kuin englanti. Kaikki kunnia pakettimatkoille ja rantalomille – ne vaan eivät ole meidän juttumme. Ei meitä silti hurjapäisiksi reppureissaajiksikaan voi sanoa, toistaiseksi olemme suunnitelleet matkamme edes jotenkuten etukäteen ja ainakin perheemme naisväki arvostaa puhtaita lakanoita ja kiiltäväkaakelista suihkutilaa hikisen retkeilypäivän päätteeksi. Eikä matkan tarvitse aina ulottua maapallon toiselle puolen - lyhytkin matka on pako arjesta. Takapiha, Turku, Tukholma, Timbuktu – aivan sama, kunhan matkaseura on mitä mahtavinta ja aivot saa käännettyä pois rutiini-asennosta.

Vaikka en onnistuisikaan kaivamaan muistini lokeroista kaikkia yksityiskohtia matkoiltamme, haluaisin välittää lukijoille ne tuntemukset, jotka saavat meidät palaamaan tiettyihin paikkoihin yhä uudestaan tai toisaalta etsimään aivan uusia kokemuksia. Ensimmäinen trooppisen lämmin tuulahdus iholla lentokentälle astuessa, eksoottiset ja vieraat tuoksut ja äänet katukeittiöistä sademetsiin, uuden makuelämyksen tuottama hersyvä ilo, auringonlaskun jälkeinen helpotus paahtavan kuuman päivän jälkeen, levollisen onnellinen, mutta odottava tunnelma illallista odotellessa... Mutta vaikka onnistuisin jotain kokemuksia eteenpäin välittämäänkin, mitään näistä ei voi elää toisen puolesta. Omat seikkailunsa on löydettävä itse.